Andien monet kasvot: Chile North & South matka 5.11.2010 – 1.12.2010

Minulle tarjoutui erittäin mieluinen työtilaisuus, kun suunniteltavakseni neljän viikon vaellusmatkan Chileen ja sen lähiseuduille. Yhdessä sveitsiläisen asiakkaani kanssa päätimme jakaa matkan kahteen osaan, joista ensimmäisen toteuttaisimme maan pohjoisosissa ja toisen Patagoniasssa. Vihdoin marraskuussa oli reissun toteuttamisen aika ja homma meni jotensakin näin.

Pohjoisen karut seudut

Calama -  kuparin ja auringon kaupunki keskellä Atacaman autiomaata  ja sen lentokenttä toimi matkamme lähtöpisteenä.  Matkamme päämäärä ei ollut tutusta tähän maailman suurimman kuparikaivoksen kupeessa sijaitsevaan kaupunkiin vaan suuntasimme lounaaseen kohti Atacaman sydäntä.

Flamingoja Chaxan lammella Atacaman suola-aavikolla

Siiryimme San Pedro de Atacaman kylään Chilen suurimman suola-aavikon laidalle, jonka lähiseuduilla vietimme ensimmäiset päivät. San Pedron alue on mielenkiintoinen yhdistelmä luonnonkaunista seutua ja ikivanhaa kulttuuria. Aloitimme seutuun tutustumisen vaeltamalla, suolasta, kuivuneesta mudasta suolavuorilla ja kipsisedimenteista muodostuneilla “Suolavuorilla” (Cordillera del Sal) ja ihalemalla auringonlaskua keskellä suola-aavikkoa. Illaksi palasimme takaisin kylään, jonka moninaisesta ravitolatarjonnasta voimme nauttia.

Catarpe-joen jyrkkäseinäinen kanjoni

Seuraavan päivän vaelluksemme vei meidät läpi jokilaakson, jonka kapeimmassa kohdassa meidän oli käveltävä joessa, sillä pystysuorat kallioseinät alkavat suoraan vedestä. Yömme vietimme leiriytyetn Rio Saladon laaksossa kirkkaan Atacaman tähtitaivaan alla. Aamulla olikin aika suunnata ylös kohti Chilen vuoristoylänköä ja maailman korkeimmalla sijaitsevia geysirejä Tatiossa. Matkan varrella pulahdimme vielä Puritaman kirkasvetisiin lämpimiin lähteisiin.

Flamingoja Laguna Coloradalla Boliviassa

Palattuamme San Pedron kylään vuoristoylängöltä oli aika jättää Chilen pölyt vähäksi aikaa taaksemme ja suunnata naapurimaan Bolivian puolelle, jonka lounaisosien maisemat ovat henkeasalpaavat. Värikkäitä järviä, tulivuoria, kalliomuodostelmia ja sokerina pohjalla häikäisevä Uyunin suola-aavikko, joka on ei vain maan, mutta koko planeetan suurin. 12000 neliökilometriä valkoista tasankoa.

Uyunin loputon suolatasanko

Ympyrämme pohjoisessa meidän palatessa Bolivian rajalta takaisin Calamaan. Nousimme lentokoneeseen elämyksiä rikkaampana.

Overland a lá Patagonia

Yksi yö Santiagossa ja matkamme jatkui etelään. Lensimme aamulla Balmacedan kentälle, keskelle Chilen Patagoniaa. Lastatessamme varusteita pick up auton lavalle tervehti tälle maailman äärelle tyypillinen länsituuli meitä. Sää oli mitä mainioin meidän suunnatessamme kohti mantereen eteläkärkeä.

Carretera Ausralin kevättä

Vihreä maisema oli täydellistä vastapainoa sille mihin olimme tottuneet viimeisen kahden viikon aikana Pohjois-Chilessä ja Boliviassa. Kun olimme edenneet vajaan puolen tunnin mitta, pysähdyimme ottamaan kuvia Cerro Castillon komeista maisemista. Vastaantuleva auto hiljensi ja sen kuljettaja huuhdahti meille innostuneena, nähneensä vähän edempänä lauman huemuleja, andien peuroja. Jatkoimme matkaa todeten, että autokuskin into ei ollut tuulesta temmattua, sillä pääsimme ihalemaan näitä kovin harvinaiseksi käyneitä villieläimiä, niiden kävellessä rauhallisesti tienposkessa.

Chilen vaakunaeläin Huemul

Reilun 50 kilometrin ajon jälkeen vaihtui pikitie sorapätkäksi. Olimme etelän maantiellä Carrete Australilla, joka mutkittelee yli tuhannen kilometrin mittaisena pohjoisesta etelään vehreällä, mutta harvaan asutulla vuoriseudulla yhdistäen Chilen Patagonian kylät toisiinsa.

Maisemaan Balmacedasta etelään hallitsevat ikimetsien ja lumihuippuisten vuorten lisäksi kirkasvetiset järvet ja kahlitsemattomat joet, joista monet saavat alkunsa Patagonian pohjoiselta jääkentältä, joka yhdessä eteläisen jääkentän kanssa muodostaa maailman kolmanneksi suurimman makean veden varaston.

Yön Puerto Guadalissa suuren ja kirkasvetisen General Carrera järven rannalla vietettyämme jatkoimme Rio Baker suutaan. Mahtava turkoosin värinen joki virtaa pauhuten laaksossaan villinä ja vapaana vielä toistaiseksi. Vapautta uhkaa kuitenkin vesivoimalaprojekti, jonka toteutuminen ei alueen väestöä miellytä. Ei ihme sillä en usko kenenkään, joka ymmärtää Patagoniaa olevan valmis uhraamaan Baker tai muu alueen joista.

Hana Rio Bakerin varressa

Tulimme Cochranen piskuiseen kylää, josta jatkoimme vielä kappaleen matkaa Carretera Australia etelään. Käännyimme kohti Argentiinan rajaa saapuaksemme Fundo San Lorenzo karjatilalle, jossa Luis ja Lucy Soto toivottivat meidät tervetulleiksi. Edessämme oli kaksi päivää retkeilyä villissä vuoristoluonnossa 3700 metriä korkean lumihuippuisen Cerro San Lorenzon tuntumassa. Ennen kuin jätimme Fundon, söimme mahmme täyteen Luis meille valmistamaa, cordero al paloa, loimulammasta paikalliseen tapaan.

Sveitsiläiset Hana ja Vrata lampaan paistossa

Cochranesta lähdimme seuraavana aamuna aikaisin kohti Roballo solaa, jossa ylitimme rajan Argentiinan puolelle. Alkumatkan kuljimme läpi Consevacion Patagonico säätiölle kuuluvan luonnonsuojelualueen. Piikkilangat on maastosta poistettu ja Guanacolaumat vaeltavat villinä pitkin mahtavaa seutua. Argentiinan puolella maisema vaihtui yhä kuivemmaksi. Olimme tulleet Patagonian arolle, jossa korvissa visheltävä tuuli tervehti meitä. Suuntasimme taasen kohti etelää ajaen Argentiinan vuoristoseutuja seurailevaa Ruta 40 maantietä.

Patagonian kuivalla tasangolla

Kohteename oli Viedmajärven luoteispuolella Cerro Torren ja Cerro Fitz Royn graniittijättiläisten tuntumassa sijaitseva el Chaltenin kylä. Vuorikiipelijäpiireissä paikalla on legendaarinen maine, sillä alueen graniittitornit muodostavat vertaansa vailla olevan haasteen alpinistille.

Piedras Blancas jäätikkö

Chaltenin vuoret ovat saavuttaneet tunnettavuutensa ei vähiten vaikean ja arvaamattoman ilmastonsa vuoksi. Sää osoittikin meille voimansa, kun teimme päivävaelluksen kylästä Cerro Torren perusleiriin. Yöllä oli satanut hieman ja aamupäivällä, kun aloitimme vaelluksen sää näytti selkenevän. Luulimme säästyneen pahimmalta, mutta toisin kävi, sillä pian alkanut vaakasuora vesisade kasteli meidät läpeensä ennen kuin ehdimme palata kylään.

Argentiinalinen Payo kävelemässä kohti Fitz Royn massiivia

Kaatosateen harmauden sijaan seuraava päivä osoitti meille toisen puolen Patagoniaa. Pilvet väistyivät ja Fitz Royn massiivi tuli esiin meidän kävellessä kohti De los Tres laguunia, josta käsin Fitzin jylhä huippu on suoraan silmien edessä.

Chaltenin vaellusten jälkeen seuraavan suuren järven Lago Argentinon etelärannalle el Calafaten kaupunkiin. Seuraavana päivänä tutustuimme Periton Morenon jäätikköön, joka on yksi Etelä-Amerikan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Se ei ole saavuttanut kuuluisuuttaan syyttä, vaan on varsin vaikuttava näky. Patagonian eteläiseltä jääkentältä alkunsa saava 15 kilometrin mittainen valkoinen virta työtyy jopa kaksi metriä vuorokaudessa kohti idän tasaisia maita rikkoutuen yli 50 metriä korkeana usean kilometrin pituisena jääseinämänä Argentino järveen.

Perito Morenon jäätikkö

Calafatesta palasimme takaisin Chileen meidän ylittäessä raja lähellä Torres del Painen kansallispuistoa, jossa vaelsimme seuraavat päivät. Maan vanhimman kansallispuiston postikorttimaiset maisemat siivittivät vaellustamme niin ikään kuin oikukas sää antoi silloin tällöin muistuttaa itsestään. Tuuli yltyi vaelluksemme viimeisinä päivinä jolloin teimme piston Painen graniittipilareiden juurelle. Yli 100 kilometrin tuntinopeudella puhaltava myrsky ei nostanut meitä lentoon vaan olimme ajoissa paikalla ja näin voimme nauttia ihanasta näköalasta Painen torneille.

Painen massiivi

Turkoosi Lago Toro

Painen sarvet – Cuernos del Paine

Maisemia mielessä maiskutellessa vietimme vielä viimeisen yön Patagoniassa Puerto Natalesin kaupungissa. Tämä tyynenmeren satamakaupunki sijaitsee mielenkiintoisesti Andien itäpuolella yhteyden valtamereen ollessa pitkin Andit halkaisevaa vuono, Seño de la Ultima Esperanza.

Seuraavana päivänä saavutimme matkamme eteläisimmän pisteen Magellanesin salmen rannalla sijaitsevan Punta Arenasin kaupungin, josta meillä oli lento takaisin Santiagoon. Oli aika hyvästellä Patagonia tällä erää – odottaen seuraavaa tilaisuutta palata näille mahtaville seuduille.

Lue myos asiakkaiden kommentit.

Comments are closed.